Luin tässä erästä tietoisen läsnäolon (mindfulness) kirjaa ja lukemisen aikana ajatukseni lähtivät vaeltamaan ja jonkin ajan päästä havahduin, että olen käännellyt sivuja mutten oikeastaan muista mitä olen lukenut. Olin vaeltamassa samalla kun olin ”lukevinani”… ja kohta läppäri sylissäni kirjoittamassa tätä blogia. 

Ihmisen toiminta on aina tavoitteellista ja usein se on tietoista ja tiedostamatonta.

Tavoitteellisuus. Pohditaanpa hetki… (jälleen tavoite). Aamulla kun heräsin niin ajatukseni olivat ystäväni blogi-kirjoituksessa jonka luin eilen. Ja sängystä noustessani katseeni suuntautui kirjahyllyyni. Päätin ottaa mindfulness kirjan (Mindfulness työssä, Antti-Juhani Wihuri), istahtaa olohuoneen nojatuoliin ja lukea siitä muutamia pätkiä…

Huomioni kiinnittyi hetkeksi olohuoneen matolla nukkuvaan ”Lepu” koiraamme, joka nukkuu kyljellään ja näkee nähtävästi unia kun toinen etujalka vispaa ilmassa.

Kirjan puolenvälin tienoilla oli yksinkertainen kuva tietoisen läsnäolon harjoittamisen syklistä. Alkaen huomion suuntaamisesta johonkin kohteeseen kuten hengitys. Huomion kohteena voi olla myös aistihavainnot ja mielenliikkeet kuten tunteet ja ajatukset sekä vuorovaikutus. Syklissä seuraavana mainitaan huomion siirtyminen huomaamatta muualle, ajatukset lähtevät vaeltamaan pitkin erilaisia assosiaatiopolkuja… (tiedostamaton, mielen vietävänä). Ja kolmantena vaiheena havahtuminen takaisin tähän hetkeen (tietoisuus, hyväksyntä). Havahtuminen on se hetki kun tulemme tietoiseksi omista sen hetkisistä ajatuksistamme, siitä mihin huomiomme on suuntautunut juuri sillä hetkellä. Ja sillä hetkellä voimme jälleen palauttaa, suunnata ja keskittää huomiomme takaisin esimerkiksi käsillä olevaan mindfulnessharjoitukseen.

Ihmisen toiminta on aina tavoitteellista ja usein se on tietoista ja tiedostamatonta.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen on tietyssä mielessä äärimmäisen tavoitteellista toimintaa. Ajatellaanpa kun henkilö, joka haluaa alkaa mindfulnessin harjoittajaksi niin hän on jo lähtöjään asettanut itselleen tavoitteen aloittaa sen harjoittamisen vaikkapa ihan omaa henkilökohtaista hyvinvointia lisäämään ja tukemaan. Päätöksen tehtyään henkilö hankkii todennäköisesti jonkin kirjan tai etsii internetistä tietoa asiasta. Voi olla, että hän myös hankkii äänitteen tai ilmoittautuu mindfulness-kurssille saadakseen lisää tietoa vaikkapa kysymyksiinsä mitä, miksi ja ennenkaikkea miten. Niin kurssin kuin osallistujan tavoitteena on perehdyttää/perehtyä mindfulness-harjoituksiin niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kurssin käytyään tai kirjaa lukiessaan henkilö alkaa kokeilemaan (lisää) tietoisen läsnäolon harjoituksia. Ehkä hän hankkii itselleen meditaatiotyynyn (ei kylläkään välttämätön) ja istahtaa kotilattialle sen kanssa. Tai jopa päättää mennä jonnekin veden äärelle (joen, järven tai meren) tekemään harjoituksia. Voi tietysti olla, että jossain kohtaa henkilö hakeutuu lähiseudullaan paikkaan jossa mindfulness retriittejä järjestetään. Kaikki edellä mainitut ovat (osa)tavoitteita sellaisenaan matkalla tietoisen läsnäolon harjoittajaksi. Ja pian harjoittaja käy läpi aiemmin mainittua tietoisen läsnäolon harjoittamisen sykliä, yhä uudelleen, päättäväisesti ja huomattavasti omaa hyvinvointiaan yhä lisäten ja läsnäoloaan yhä paremmaksi kehittäen. 

Vaimoni luki vasta Jon Kabat-Zinnin kirjan Olet jo perillä. Ja olemmekin hymyssä suin vitsailleet ja osin tosissaankin toisillemme muistuttaneet ”Olet jo perillä” erinäisissä keskusteluissamme. Kysymyksenä voisi heittää… haluaako ja tarviiko tietoista läsnäolon harjoittamista ajatella tavoitteellisena toimintana? Itse annan mielelläni mieleni uteliaasti vaeltaa kohti tietoista ja tiedostamatonta läsnäoloa. Ja mielestäni tässä tulee esiin pala mindfulnessin ydintä, kun on läsnä niin omien ajatusten suhteen kuin muutenkin niitä sen koommin arvottamatta ja samalla niitä kuitenkin arvostaen.

Vaeltaja löytää ja oppii...

Comment